Onpas ollu jotenki vaikee päivä. Heräsin myöhään, koska oltiin kavereiden kans eilen baarissa. Tuntu et sieltä ei pääse ikinä kotia ku siirrettiin kelloja niin se oli auki tunnin pidempää. Ja kaverit tietty halus olla loppuun asti. Loppua kohden alkas niin lujaa maha kurisemaan, ku normisti olis jo siihen aikaan nukkumas ja edellisestä pirtelöstä oli aika kauan ja seuraavan sais vasta aamulla.
Tänään sitte ei ensinnäkää ollu mitää tekemistä. Jännä kuinka siihen ruokaanki voi vaan lohduttautua ja saada siihen aikaa kulumaan tällä lailla, ku tuntuu ihan niinku olis ihan hitosti ylimäärästä aikaa ku muuten se aika on menny ruuan hankintaan tai tekemisee. Nyt sitte oon vaan istunu koneella ja kutonu jonku verra. Ei oo ollu ketää kavereitakaa just ny ketä olis voinu nähdä.
Jännä huomata kuinka paljo sitä ruokaa ny tekee mieli ku ei sitä saa. Oon pitkin päivää haaveillu ja miettiny miltä kaikki pizza ja hampparit ja subwayn leivät sun muut ruisleivät tai vaikka äiteen tekemä sienikeitto maistuis. Pahinta on ollu se kun ei saakkaa niitä ranskalaisia ja X-Mealin kana-annosta jossa on sikahyvää kastiketta ja kanaa. Kuolaan sitä paraikaa. Pitää sit vaan aina yrittää muistaa ottaa hörppy vesipullosta kun tekee mieli. Just nytkin olis niin kiva tehdä joku superleipä tjn. Ugh tätä tuskaa.
Mutta silti jaksan pysyä nois pussiruuis ja vedes. Haaveillahan saa mut se toteutus on eri asia. Aina ku on tehny jotakin mieli, nii oon yrittäny ajatella sitä, että jos en syö nii mitä kaikkea: jaksan paremmin nousta rappuset mun kämpille, jaksan paremmin harrastaa urheilua, alan tykkään omasta ulkonäöstäni ja sen kautta saan itseluottamusta.. Sitten taas jaksan paremmin ja jaksan enemmän yrittää tehdä asioiden eteen jotaki. Ja ehkä vielä saatan saada poikaystävän joku päivä. Tässä kun ny 20 vuotta on pysytty sinkkuna ja neitsyenä. Huoh!
Sen ku pitää mieles, nii eiköhän tässä ala jaksaa tätä paastoa ja pudotella niitä kiloja ;) en oo ny just käyny puntaris nii en pysty paina päivittää, mutta tiistaina mulla on tapaamine mun Cambridge-valmentajan kans ja sielä punnitaan, nii sitte voin päivittää uuden painon viikon paaston ajalta ;)
Eiköhän tää tästä ku alkaa tottua. Olis vaan kiva jos olis joku sellanen henkilö jolle just nyt näi alkuvaihees vois puhua tästä, ku ei jaksais liikoja tällä kavereitakaan rassata ja äitee (mun painonpudotus -kaveri) -kin on sielä reissus!
sunnuntai, 28. lokakuu 2012
Kommentit